Kategoria: Uncategorized

  • Järviseudun kurjistaminen lopetettava

    Viime vuosina Järviseudun palvelut ovat supistuneet yhä kiihtyvällä tahdilla. Etenkin valtion vastuulla olevissa palveluissa toimipisteitä on suljettu, mikä on vähentänyt alueen työpaikkoja. Järviseudun asukkaille tämä on tarkoittanut yhä pidempiä asiointimatkoja.

    Maanmittauslaitoksen Alajärven toimipiste suljettiin syksyllä 2024 ja Kela puolestaan sulki Alajärven toimipisteen syksyllä 2025. Hyvinvointialueella on päätetty Järviseudun pienempien kuntien palveluiden supistamisesta. Traficom keskittää ajo- ja teoriakokeet Seinäjoelle. 

    Oikeuspalveluvirasto on irtisanonut edunvalvonnan Alajärven, Lappajärven ja Vimpelin kanssa olleet ostopalvelusopimukset. Poliisihallitus ilmoitti maaliskuun alussa, että mm. Alajärven poliisiaseman tilat ovat tarkastelussa. Lehdissä on kirjoitettu, ettei edunvalvonnan sopimuksen irtisanomisesta tai poliisiasemien tilojen tarkastelusta tarvitse huolestua vaan palvelut pysyvät. Yleensä tällaiset ilmoitukset eivät ole luvanneet hyvää palveluiden säilymisen kannalta. 

    Seutukaupungeiksi kutsutaan kaupunkeja, jotka eivät ole maakuntien keskuskaupunkeja, vaan ovat oman seudun tai talousalueen keskuksia. Alajärvi toimii siten Järviseudun seutukaupunkina. Alajärvi on ollut hyvin merkittävä asiointipaikkakunta muiden Järviseudun kuntien asukkaille. Riittävien palveluiden turvaaminen seutukaupungissa Alajärvellä on koko Järviseudun etu. Voitaneen sanoa, että alueen edunvalvonta ei ole toiminut.

    Aluevaltuustossa olen puolustanut Järviseudun pienempien toimipisteiden palveluita sinnikkäästi. Olen pyrkimässä keskustan eduskuntavaaliehdokkaaksi kevään 2027 eduskuntavaaleihin. Kansanedustajana puolustaisin samanlaisella sinnikkyydellä koko Järviseutua: Järviseudun tapaisten seutukuntien ja maaseudun kurjistaminen ei saa jatkua!

    Mielipidekirjoitus julkaistu Järviseudu-lehdessä 19.3.2026

  • Miten käy Järviseudun lähipalveluille?

    Ennen joulua Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston kokouksessa käsiteltiin hyvinvointialueen palveluverkkoa. Palveluverkossa määritetään, missä toimipisteissä tai paikkakunnilla ja kuinka usein mitäkin sosiaali- ja terveyspalvelua on saatavilla.

    Lain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tulee järjestää yhdenvertaisesti, alueella asuvien tarpeet huomioiden lähellä asiakkaita. Erityisosaamista tai kalliita laitteita vaativat hoidot voidaan keskittää esimerkiksi keskussairaalaan: tämä on täysin ymmärrettävää ja niin on toimittu jo vuosikymmeniä.

    Etenkin palvelut, joita kuntalainen voi tarvita usein, tulisi järjestää lähellä asukkaita. Laboratorion näytteenotto, hoitajan vastaanotto ja lastenneuvola ovat esimerkkejä tällaisista palveluista, joita voidaan myös kutsua lähipalveluiksi.

    Aluevaltuutetuille ei annettu riittävän kattavaa selvitystä, minkälaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut olisivat jatkossa muun muassa Lappajärvellä, Evijärvellä tai Vimpelissä. Päätöksentekijöille ei selvitetty, kuinka usein vaikkapa hoitajan vastaanottoa pidettäisiin jatkossa Evijärven, Lappajärven tai Vimpelin sote-pisteissä: viitenä päivänä viikossa vai kerran kuukaudessa. Sen lisäksi esimerkiksi lastenneuvolan palvelut olisivat lakanneet kokonaan edellä mainituilta paikkakunnilta.

    Näistä syistä esitin aluevaltuustossa asian palauttamista takaisin valmisteltavaksi ja esitykseni voitti aluehallituksen esityksen palveluverkosta äänin 30-29. Järviseudun valtuustokollegoista Juha Alkio (kesk, Evijärvi) ja Sirpa Salomäki (kesk, Vimpeli) olivat myös esitykseni takana.

    Palveluverkko tulee siis alkuvuodesta 2026 uudelleen aluevaltuuston päätettäväksi. Toivon esityksen olevan silloin parempi ja lähipalveluiden osalta täyttävän lain kirjaimen myös pienemmillä paikkakunnilla eikä vain kaupungeissa.

    Mielipidekirjoitus julkaistu Järviseudun Sanomissa 29.12.2025

  • Sokerivero lihavuuden ja hammasterveyden vuoksi

    THL julkaisi äsken TerveSuomi -tutkimuksen uudet tulokset suomalaisten lihavuuden yleisyydestä ja huolestuttavasta kasvusta. Väestön lihominen näyttää jatkuvan, vaikka lehdet ovat täynnä ravinto- ja laihdutusohjeita. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointikertomuksen mukaan aikuisväestössä ylipainoisia on Etelä-Pohjanmaalla maan eniten (69,5 %), eikä tilanne ole paljon parempi lapsilla ja nuorilla.

    Julkisessa keskustelussa lihavuutta pidetään usein yksilön omana henkilökohtaisena ongelmana, eikä väestötason asiana. Yksilöiden pyrkimykset eivät kuitenkaan riitä nykyisessä elintarvikeympäristössä, joka monin tavoin johtaa liialliseen kaloreiden saantiin.

    Onkin yhä enemmän vaadittu myös poliittisia toimia, jotka vaikuttaisivat elintarvikeympäristöön terveyttä edistävästi.

    Erityisesti nuorten lihominen on nostanut esille sokerin saannin mm. juomista, makeista, kekseistä ym. Tässä keskustelussa on vähemmälle huomiolle jäänyt tunnettu tieto sokerin vaikutuksesta hammasterveyteen.

    Usein ja runsaasti nautittu sokeri aiheuttaa hammaskariesta eli hampaiden reikiintymistä, johon liittyy valtaosa annetusta hammashoidosta.

    Suomalaislasten suun terveys ei ole merkittävästi parantunut viimeisen 5–6 vuoden aikana. Hammaskaries on yleisimpiä kroonisia sairauksiamme ja aiheuttaa paljon kustannuksia, joten sen ehkäisemiseksi tulisi tehdä kaikki mahdolliset toimenpiteet.

    Maailmalla yleistyy sokeriverotuksen käyttö keinona rajoittaa sokerin saantia. Se olisi huomattava apu erityisesti nuorten hammasterveyteen. Tätä osoittivat myös kokemukset Englannin vuonna 2018 voimaan tulleesta virvoitusjuomaverosta, jonka seurauksena juomien sokeripitoisuus laski ja kulutus väheni.

    Äskettäin BMJ-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan lasten joutuminen sairaalahoitoon hampaiden poistamiseksi väheni siellä 12 prosenttia virvoitusjuomaveron vaikutuksesta.

    Laaja sokeriveron säätäminen olisi Suomessa tarpeellista sekä lihavuuden että suusairauksien ehkäisemiseksi ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kuormituksen keventämiseksi. Sokerivero vahvistaisi myös valtiontaloutta jopa sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain.

    Jaakko Anttila

    erikoishammaslääkäri ja hammaslääketieteen tohtori

    Lappajärvi

    Pekka Puska

    professori

    Helsinki

    Mielipidekirjoitus julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 10.3.2024